"Kati Reijonen muutti luostariin, kokeili "freelancer-uskovaisuutta" ja yritti elää ilman jumalaa - Nyt hän haluaa muidenkin ymmärtävän, että henkisyyden kaipuu on normaalia"Näin alkaa Susanne Salmen kirjoittama lehtiartikkeli Kati Reijosesta. Juttu julkaistu Helsingin Sanomissa 20.12.2017.
Kati on helsinkiläinen kirjoittaja ja meditaatio-ohjaaja, jonka pokaalikaapista löytyy myös maisterin ja tohtorin tutkinnot. Hän on erinomainen vegaanikokki, entinen freelancer-uskovainen sekä nykyinen hiljentymisen ja rauhoittumisen puolestapuhuja.
Hänelle uskonto ei ole "aivotonta kristallien hipelöintiä, mantrojen hokemista ja tieteen kieltämistä", kuten Katia tuskastuttavat uusateistit uskonnot tulkitsevat. Reijonen ajattelee, että useimpien ihmisten kohdalla (kuten hänen itsensäkin) uskonto on irroittautumista hektisestä arjesta, rauhoittumista ja keskittymistä tähän hetkeen.
Suomessa hänelle tutuksi tullut suorituskeskeinen kulttuuri on Katin mielestä keskeinen syy miksi hän ja monet muutkin ovat joutuneet puntaroimaan; saako korkeasti koulutettu ihminen uskoa korkeampiin voimiin? Muissa kulttuureissa ja yhteisöissä hän on kokenut, kuinka monin eri tavoin ihmiset toteuttavat uskontoaan ja nauttivat siitä. Siksi on tärkeä muistaa, ettei aina se oma kulttuuri ole ainoa oikea tapa elää. Sen takia Reijonenkin venyttää kulttuurin normeja: hän kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta ei usko kristinuskon jumalaan tai kykene sitoutumaan sen oppiin. Hänelle kirkko on paikka hiljentyä. "Hiljaisuuden ja rauhoittumisen puute tekee ihmisistä onnettomia", Kati sanoo.
Reijosen mukaan ihminen on järjellisen olomuotonsa lisäksi myös hengellinen. Hyvin pitkällekään viety tiede ei hänen mielestään voi vastata elämän keskeisimpiin kysymyksiin, joiden vastauksia osa ihmisistä edelleen kaipaa. Näin ollen Kati uskookin, että "järki ja usko mahtuvat mainiosti elämään rinnakkain, jos siihen annetaan mahdollisuus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti